Hello Darlings!
Me olemme Enni, Pia ja Tiia. Olemme vaatetusompelija opiskelijoita Hämeenlinnan Tavastialta. Tämä blogi kertoo seikkailuistamme Viron vaihdon ajan. Täältä saat halutessasi niin hyviä, kuin huonojakin (myös erittäin huonoja) vinkkejä jos joskus aiot Viroon matkallasi suunnata. Teretulemast lukemaan!
Lähdimme Hämeenlinnasta maanantaina 4.5 aikaisin ajamaan kohti Helsingin Länsiterminaalia. Matka sujui (melkein) leppoisissa tunnelmissa lipuessamme Tallinnaa kohti, ”pientä” jännitystä oli kyllä helposti havaittavissa. Tallinnaan saavuttuamme aloimme tähyillä ulkona, josko kyytimme olisi tullut. Pienen sisäisen paniikin ja salaliitto-teorian jälkeen, Pia soitti kyydillemme (Hienolla rallienglannilla) joka oli Ruotsin ajan takia käsittänyt saapumisaikamme väärin. Mutta, emme valittaneet koska saimme kaikki hienon rusketuksen siinä odotellessamme. Kyytimme saavuttua (Kyyditsijämme osoittautui hyvin suurella todennäköisyydellä eläkkeelle jääneeksi rallikuskiksi) matkasimme kohti tulevaa kouluamme. Raidallisen asuntolakäytävän jälkeen, kämppämme oli meille suuri kulttuuri- ja värishokki. Lisää shokkeja tuli kun tajusimme että huoneistossamme ei ollut uunia, onneksi koulu kuitenkin tiesi miten lepytellä meidät, ja saimmekin kahvinkeittimen ja kahvipaketin tervetulo lahjaksi. Lisäksi saimme myös tuplatäyte Oreoita, meidät oli siis nopeasti lepytelty. Majoittautumisen jälkeen meille esiteltiin koulu ja kaikki alat joita täällä on mahdollisuus opiskella. Kävimme illemmalla kävelemässä koulun lähialueella, ja totesimme että lokit ovat kamalan kokoisia täälläpäin. (Ihan varmasti syövät Steroideja)
Loppuviikko meni koulua käydessä ja lähialueita kolutessa. Eksyimme muutaman kerran, mutta kiitos Tiian ja loistavan kartan, jonka ostimme ensimmäisenä päivänä, osasimme suunnistaa takaisin koululle. Kokkaamme vuorotellen paistinpannulla, joka muistuttaa lähinnä karhunrautaa.
Me olemme Enni, Pia ja Tiia. Olemme vaatetusompelija opiskelijoita Hämeenlinnan Tavastialta. Tämä blogi kertoo seikkailuistamme Viron vaihdon ajan. Täältä saat halutessasi niin hyviä, kuin huonojakin (myös erittäin huonoja) vinkkejä jos joskus aiot Viroon matkallasi suunnata. Teretulemast lukemaan!
Lähdimme Hämeenlinnasta maanantaina 4.5 aikaisin ajamaan kohti Helsingin Länsiterminaalia. Matka sujui (melkein) leppoisissa tunnelmissa lipuessamme Tallinnaa kohti, ”pientä” jännitystä oli kyllä helposti havaittavissa. Tallinnaan saavuttuamme aloimme tähyillä ulkona, josko kyytimme olisi tullut. Pienen sisäisen paniikin ja salaliitto-teorian jälkeen, Pia soitti kyydillemme (Hienolla rallienglannilla) joka oli Ruotsin ajan takia käsittänyt saapumisaikamme väärin. Mutta, emme valittaneet koska saimme kaikki hienon rusketuksen siinä odotellessamme. Kyytimme saavuttua (Kyyditsijämme osoittautui hyvin suurella todennäköisyydellä eläkkeelle jääneeksi rallikuskiksi) matkasimme kohti tulevaa kouluamme. Raidallisen asuntolakäytävän jälkeen, kämppämme oli meille suuri kulttuuri- ja värishokki. Lisää shokkeja tuli kun tajusimme että huoneistossamme ei ollut uunia, onneksi koulu kuitenkin tiesi miten lepytellä meidät, ja saimmekin kahvinkeittimen ja kahvipaketin tervetulo lahjaksi. Lisäksi saimme myös tuplatäyte Oreoita, meidät oli siis nopeasti lepytelty. Majoittautumisen jälkeen meille esiteltiin koulu ja kaikki alat joita täällä on mahdollisuus opiskella. Kävimme illemmalla kävelemässä koulun lähialueella, ja totesimme että lokit ovat kamalan kokoisia täälläpäin. (Ihan varmasti syövät Steroideja)
Loppuviikko meni koulua käydessä ja lähialueita kolutessa. Eksyimme muutaman kerran, mutta kiitos Tiian ja loistavan kartan, jonka ostimme ensimmäisenä päivänä, osasimme suunnistaa takaisin koululle. Kokkaamme vuorotellen paistinpannulla, joka muistuttaa lähinnä karhunrautaa.
Koulussa olemme
tehneet taskuja ja meidät on suorastaan pakotettu istumaan pöydillä (jota siis
ei missään nimessä saa tehdä Tavastialla. Anteeksi, Tuija…).
Viikonlopuksi on suunnitteilla matka eläintarhaan. Ehkäpä
jopa pääsemme sinne ja sieltä pois (apinahäkki… sinne on kuulemma kadonnut
muitakin turisteja…)
Selviytymispäiväkirja jatkuu seuraavassa osassa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti